MAHDOLLISUUKSIEN MATKALAUKUT

Teatterileirejä ympäri kaupunkia ja seikkailuja erilaisten teemojen parissa  Rankids toteuttaa aina kesälomien aikana yhteistyössä Joensuun koulutuspalvelujen ja nuorisopalvelujen kanssa erilaisia taideleirejä. Kaikilla leireillä on draamatunteja ja erilaisia draamatarinoita. Osa leireistä painottuu draamakasvatukseen kokonaisuudessaan. Viime kesänä yhden tällaisen leirin teemana olivat  historialliset kaupunkitarinat. 1900-luvun Pietarissa, Lontoossa ja Pariisissa seikkailtiin koko viikon ajan prosessidraamojen avulla. Ensimmäisinä päivinä seikkailtiin Lontoossa 1909 tapahtuneen Tottenhamin ryöstön tunnelmissa. Päätoimittaja ja tehtailija johdattelivat lapset mysteerin pariin ja leiriläiset saivat eri maiden toimittajien rooleissa ratkoa, kyseenalaistaa ja etsiä erilaisia ratkaisuja ryöstön tapahtumiin. Paikalla oli myös tapahtumissa todellisuudessa olleita henkilöitä ohjaajien esittämien roolihahmojen kautta. Toimintakielenä oli englanti ja suomi. Tois...

Teatterikärpänen valloitti koko koulun keväällä 2019 Kun uskot vaan, kun uskot vaan: me löydetään, uudestaan, se kultasilta yli rotkojen, mi kantaa läpi vaarojen. Nyt keijun siipi onkin vahvannäköinen, eikä kukaan ole liian lyhkäinen. On päivä tämä salamyhkäinen. Me yhdessä se uskotaan, kaikki kauniiksi taas muutetaan .  Karhunmäen koulussa toteutettiin keväällä 2019 koko koulun yhteinen projekti, suurmusikaali "Tyttö nimeltä Meida Veil". Se tehtiin yhteistyössä koulun ja RanKidsin kanssa. Musikaalikuorossa oli mukana yli 70 laulajaa, orkesterissa kuusi soittajaa ja näyttämöllä jokaisessa näytöksessä yli sata lasta sekä joukko aikuisia. Esityksen käsikirjoitus, sanoitukset ja ohjaus olivat  ohjaaja Maria Pikkaraisen tuotantoa, musikaalin upeista sävellyksistä vastasi koulun rehtori Timo Nykänen.  Musikaalissa myrsky lennättää Meida Veil Sointumielen uusiin maisemiin, joissa valtaa pitää kummallinen Räkämu...

Onneksi ei ole pakko lähteä! Äiti herätti Rion keskellä yötä: ”Rio, nouse. Nyt on kiire. Meidän pitää lähteä!” Tempaudun mukaan pienen pojan tarinaan ja minua alkaa sekä jännittää että surettaa hänen puolestaan. Olisi kamalaa jättää koti, tuttu ympäristö ja ystävät taakseen. Olisi kamalaa lähteä tietämättä edes, voisiko koskaan palata. Ja mitä ihmettä itse pakkaisin mukaan, jos päätökset pitäisi tehdä heti ja mukaan mahtuisi hyvin vähän? En voisi mitenkään raahata rakkaita valokuva-albumeja mukanani. Ne painaisivat aivan liikaa. Ja mitä vaatteita ottaisin? Pukisinko päälleni kaikki lempipuserot? Mitkä kengät ottaisin jalkaan? Draaman ja tarinan voima on ihmeellinen. Muutamalla lauseella voidaan piirtää mielenmaisema keskelle arkista luokkahuonetta ja tempautua aivan eri maailmaan. Minulla on hyvä mielikuvitus ja eläydyn helposti. Tiedän sen. En siis ylläty yhtään, että myöhemmin passitarkastuksessa onnistun lietsomaan itseni paniikkiin ja kirjeiden äärellä taas itkemään v...