Onko oma nimi kompromissin aihe?
Minulla on nimi, jota harvat suomalaiset osaavat lausua oikein ensimmäisellä kerralla. Aayush. Uskon, että peräkkäiset vokaalit ja y-kirjaimen lausuminen hämää nimeäni lausuessa. Ala-asteella yksi kavereistani keksi sattumalta minulle lempinimen, Jussi. Nimissä oli sama äänne ja pidin ideasta. Nimi tuntui kätevältä ja lempinimen käyttö levisi nopeasti kavereideni keskuudessa. Jossain vaiheessa aloin jopa esittelemään itseäni lempinimellä. Se oli helpompaa kaikille ja vältin sillä epämukavan alkuhetken, kun nimeäni ei osattu lausua.
Vuosien jälkeen huomasin kuitenkin jotain, mikä pysäytti minut. Läheiset kaverini eivät osanneet kirjoittaa tai lausua oikeaa nimeäni. Eivät siksi, että he olisivat olleet välinpitämättömiä vaan yksinkertaisesti siksi, että se ei ollut koskaan tullut tarpeelliseksi. Silloin tajusin, että olin luonut itselleni jonkinlaisen naamion, melkein toisen version itsestäni. Nepalilaisuus ja juureni sieltä ovat osa minua ja nimeni on portti, joka kertoo kuka todella olen. Minusta tuntui, että ilman oikeaa nimeänikavereillani ei ollut pääsyä oikeaan minuun. Tämän jälkeen lopetin lempinimeni käytön.
Lempinimen käyttäminen ei ole väärin. Usein se on asia, mikä luo oman kerroksen kaverisuhteeseen. Joskus lempinimi voi olla lähes välttämätön, etenkin jos nimi on pitkä tai sen äännerakenne on hyvin erilainen. Se on jokaisen oma päätös käyttää lempinimeä, ja ulkopuolinen ei voi sitä tuomita. Mielestäni sen päätöksen seuraukset ovat suuremmat kuin miltä ne ensin näyttävät. Siksi se ansaitsee tulla mietityksi kunnolla eikä tulla valituksi pelkästään mukavuuden takia.
Lempinimen käyttämisen taustalla voi olla myös muita syitä kuin vain mukavuus. Vuosi sitten työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa tutkimuksessa kerrottiin, että pelkkä vierasperäinen nimi vaikuttaa negatiivisesti suomalaisessa työnhaussa. Tutkimusten mukaan samoilla ansioilla varustettua hakijaa kutsutaan harvemmin haastatteluun, jos nimi kuulostaa ulkomaalaiselta. Tässä valossa lempinimen tai suomalaisen version käyttäminen ei ole enää vain mukavuuskysymys vaan jotain, joka ehkä vihdoin saa maahanmuuttajataustaisen ihmisen samalle viivalle muiden kanssa. Se on surullinen tosiasia, mutta tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että tilanne on muuttumassa parempaan suuntaan. Ilmiö kuitenkin kertoo, että nimi tuo mukanaan myös ennakkoluuloja.
Oma nimi ei ole vain nimi, vaan nimi kantaa mukanaan tarinaa. Usein niihin liittyy päätöksiä, tilanteita ja ihmisiä, jotka ovat olleet mukana nimen syntyessä. Monessa kulttuurissa nimellä on myös selkeä merkitys. Nepalissa nimillä on lähes aina jokin sanoma ja esimerkiksi oma nimeni Aayush tarkoittaa pitkää elämää. Muistan kysyneeni pienenä koulussa opettajalta, onko suomalaisilla nimillä samaan tapaan jokin sanoma. Vastaus oli osittainen kyllä. Matti ja Pekka ovat neutraaleja ja vain nimiä ilman erityistä merkityssisältöä. Mutta esimerkiksi Valo, Lilja tai Toivo kantavat sisällään jotain konkreettista. Tämä voi saada oman nimen tuntumaan entistä arvokkaammalta.
Olen miettinyt sitä, mitä olisin menettänyt, jos olisin jatkanut Jussina. Todennäköisesti ulkoisesti melko vähän. Arki olisi mennyt eteenpäin, ihmiset olisivat todennäköisesti suhtautuneet minuun samoin ja ulkoa olisin ollut sama henkilö. Oikean nimen käyttäminen on antanut kuitenkin minulle mahdollisuuden esitellä itseni, jättämättä osaa minusta ja juuristani varjoon. Vieraan nimen opettelu voi tuntua ulkopuoliselta vaikealta ja vaivalloiselta, mutta nimen opettelu viestii sen, että toinen on tämän vaivan arvoinen. Nimen opettelu on pieni teko, mutta se on teko, jonka toinen huomaa.
Aayush Khadka
Kommentit
Lähetä kommentti