Unelmien kesäreissu: Kokemuksia interrail-matkasta Euroopassa ja maailmankuvan avartumisesta

Aayush Khadka

”Congratulations! You have been selected.” En ollut uskoa silmiäni, kun luin juuri saamani sähköpostiviestin. Olin voittanut ilmaisen interrail-passin ja koko kesän suunnitelmat menivät lukkoon.

Vuoden 2023 kevään ylioppilaskokeet olivat vihdoin ohi ja halusin palkita itseäni tämän vaativan ja uuvuttavan suorituksen jälkeen. Nyt kun elämässäni tuntui olevan vihdoinkin tauko, halusin ottaa rennosti, matkustella ja nähdä maailmaa. Opiskelijana budjettini oli kuitenkin rajattu, mutta siitä huolimatta halusin matkustaa niin moneen maahan kuin mahdollista. Muistan, kuinka ystäväni oli väläytellyt kauan aikaa sitten ideaa interrailaamisesta yhdessä ja vihdoinkin näytti siltä, että tämä voisi olla ajankohtainen.

Interrail on junapassi, jolla voi matkustaa joustavasti junilla lähes kaikkiin Euroopan maihin. Interrail lipun voi ostaa ja interrailata minkä ikäinen tahansa ja interrail-lippuja on erityyppisiä ja -pituisia erilaisia matkoja varten. Interrailaus on joustava sekä budjetti- ja ilmastoystävällinen tapa kiertää Eurooppaa. Kohteita onkin lipusta riippuen yli 40 000 ja niitä on yli 33 eri maassa. Interrail-lipun avulla matkusteleminen moniin eri Euroopan maihin samalla reissulla onnistuu vaivattomasti yhdellä lipulla.

Nettiä selaillessa ja lupaavia blogeja interrail-kokemuksista lukiessani vastaani tuli ilmoitus DiscoverEU:n ilmaisista interrail-lipuista 18-vuotiaille EU:n kansalaisille. Kesän suunnitelmat olivat vielä auki, joten päätin täyttää hakemuksen. ”DiscoverEU on Erasmus+ -ohjelmaan kuuluva toiminto, joka tarjoaa 18-vuotiaille nuorille mahdollisuuden lähteä matkustamaan junalla pitkin Eurooppaa”, kertoo ohjelma-asiantuntija Ari Huotari opetushallituksesta. Hän kuvailee nuorten mahdollisuutta interrailaukseen eräänlaiseksi siirtymäriitiksi, jossa nuorella on tilaisuus tutustua Eurooppaan ja oppia sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Hakemuksen täytön jälkeen elämä jatkui ja valmistauduin loppukevään lääketieteiden valintakokeeseen unohtaen kokonaan interrailauksen. Sain samoihin aikoihin myös tietää, että lähden samana kesänä armeijaan, joten unelma vapaasta kesälomasta jäi unholaan.

Toukokuun puolessavälissä onnitteluviestin saattelemana sain kuitenkin ilmaisen railauslipun ja tiesin, että matka Euroopassa tulisi olemaan ikimuistoinen ennen armeijaan menemistä. Ystäväni oli vähintään yhtä innoissaan matkasta, sillä olimme sopineet, että menemme yhdessä interrailaamaan, jos voitan liput. Lippuja jaetaan Huotarin mukaan reilusti, sillä esimerkiksi viime syksynä niitä jaettiin 452 lippua 18-vuotiaille suomalaisille nuorille. Huotari kertoo, että tänä keväänä olisi tarkoitus pistää suurin piirtein saman verran lippuja jakoon.

Itse matkan suunnittelu oli mahtavaa, sillä tajusi, että voi lähteä ihan mihin suuntaan vain ja päättää, kuinka pitkäksi aikaa jää yhteen maahan. Vaikeinta oli tietenkin päättää reilausreitti, mutta pitkän pohdinnan jälkeen päätimme mennä reittiä Puola-Itävalta-Unkari-Slovakia-Tšekki-Saksa-Puola. Päädyimme siihen, koska reitin maiden historia on hyvin monipuolinen sekä rikas ja maiden arkkitehtuuri on hyvin kaunista. Tämä oli ensimmäinen kerta minulle ja ystävälleni kun matkustamme itseksemme, joten jo matkan valmistelu oli hyvin opettavainen.

Niinpä ennen matkaa, katselimme majoittumispaikkoja ja varailimme alustavasti niitä, jotta matkasta tulisi mahdollisimman sujuva. Hankimme myös lentoliput Puolaan ja suunnittelimme, mitä pakkaamme mukaan. Koska kyseessä oli reppureissu, niin luonnollisesti emme ottaneet matkalaukkuja mukaan vaan meillä molemmilla oli vain reput mukana.

Matka alkoi kesäkuun puolessavälissä lennolla Puolaan, Varsovaan, missä vietimme päivän, jonka jälkeen seuraavana aamuna lähdimme Krakovaan. Meille tuli aamulla kiire juna-asemalle, joten emme jääneet selvittelemään sen suuremmin junalippuja. Hyppäsimme vain suoraan junan kyytiin, sillä olihan meillä kuitenkin interrrail-liput puhelimessa. Junamatkan aikana meille selvisi kuitenkin ikävä yllätys. Lippujentarkastajan tullessa paikalle meille selvisi, että junaan tarvittiin junalipun lisäksi paikkavaraus, jota emme tietenkään olleet varanneet. Niinpä heti ensimmäisellä junakyydillä meille tuli 25 € sakot tästä hyvästä.

Huotarin mukaan nuorten matkoilla tapahtuu kaikenlaista ja yksi yleisimmistä vastoinkäymisistä liittyy juniin. ”Junista ollaan myöhästytty tai junat ovat olleet myöhässä ja kulkeneet aikatauluista poiketen”, hän listaa. Ylimääräistä taskurahaa kannattaakin varata yllättäviä menoja varten, Huotari vinkkaa.

Sakko hetkellisesti latisti mielialaamme, mutta kauniiden maisemien katselu junan ikkunasta piristi meitä. Reissun aikana tajusimmekin, että reilauksessa tarkoitus ei ole vain perillepääsy vaan matkalla olo itsessään.

Krakovasta siirrymme kohti Itävallan pääkaupunkia Wieniä. Junamatka oli vähän päälle kuusi tuntia pitkä, joka meni mukavasti nukkuen. Wien oli henkeäsalpaavan kaunis kaupunki ja myös meidän hostelli oli hieno. Vietimme Wienissä kaksi päivää, jonka aikana muun muassa kiertelimme kaupunkia, kävimme monissa museoissa, vierailimme Schönbrunnin linnassa ja kävimme kuuntelemassa klassisen musiikin konsertissa. Lisäksi tutustuimme ensimmäisiin hostellikavereihin ja pääsimme jakamaan omista matkasuunnitelmista toistemme kanssa. Erityisesti amerikkalaiset hostellikaverit olivat kiinnostuneita tietämään lisää Suomesta, josta kerroimme matkamme alkaneen.

Seuraavaksi vuorossa oli Unkari, Budapest. Vietimme siellä kolme päivää ja jokainen niistä oli ikimuistoinen. Kaupunkina Budapest oli vanha ja kaunis, ja ihmisten vilske ei loppunut yölläkään. Hostellissamme tapasimme yllätyksellisen tanskalaisen opettajan, puheliaan kiinalaisen opiskelijan, hauskan turkkilaisen insinöörin ja kohteliaan japanilaisen valokuvaajan, joiden kanssa tutustuimme. Meistä tuli parhaita kavereita ja kiertelimme ympäri Budapestiä yhdessä kaveriporukkana. Ennen Budapestistä lähtöä vannoimme, että laitamme toisillemme viestiä, jos koskaan vierailemme toistemme kotimaassa.

Ennen lähtöä tapasimme myös ystäväni vanhan kaverin ja tämän kaveriporukan. Heidän kanssa tutkimme Budapestin yöelämää ja vietimme aamu neljään jutellen kaikesta mitä mieleen juolahti. Siinä vaiheessa matka todellakin tuntui huolettomalta heittäytymiseltä hetkeen ja siitä nauttimisesta.

Unkarin jälkeen suuntasimme kohti Slovakiaa. Junassa oli täyttä, mutta se ei kestänyt onneksi kovin kauan, sillä vaihdoimme junaa. Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa tuli hyvin kotoisa olo ja tuntui kun olisi eksynyt vahingossa johonkin vieraaseen Suomen kaupunkiin. Kaupunki oli pieni ja siellä pärjäsi hyvin kävellen. Tapasimme hostellissa ranskalaisen ja sveitsiläisen miehen, joiden kanssa päädyimme juttelemaan. Selvisi, että ranskalainen mies oli käynyt Nepalissa vierailemassa, joka on minun kotimaani ja sveitsiläinen taas Suomessa, mikä oli mahtava sattuma. Heidän kanssa kiertelimme kaupunkia, kävimme linnassa ja korkeassa tornissa sekä maistelimme perinteistä ruokaa Bryndzové halušky:ä, joka oli ainakin omaan makuuni aivan liian rasvaista ja juustoista.

Matka jatkui seuraavaksi kohti Prahaa, Tšekkiä. Junamatka oli jälleen pitkä, mutta aika meni ystäväni kanssa jutellen. Perille päästyä meillä oli hankaluuksia löytää meidän hostelli, mutta tätä meidän koko reissu oli ollut – nimittäin pieniin seikkailuihin joutumista ja selviytymistä niistä. Hostelli löytyi ja tällä kertaa se oli vain kahden hengen huone. Praha oli myös kaunis kaupunki kiviteineen ja ylämäkineen. Mielenpainuvimmat kohteet olivat minulle sieltä upea meduusa-akvaario ja Petrin torni, mistä oli mahtavat näkymät.

Vietimme Prahassa kaksi päivää, jonka jälkeen oli vuorossa kaksi päivää Berliinissä, Saksassa. Matka Berliiniin sujui ongelmitta, vaikka juna oli aika täynnä. Junassa tapasimme suomalaisen perheen, jonka kanssa jutellessa matka meni nopeasti. Hostellimme oli jälleen aika hieno ja se oli fuusioitu baarin kanssa, joten juhlat oli aina lähellä.

Berliinissä tapasimme kaksi korealaista naista, joiden kanssa juttelimme, otimme kuvia ja vaihdoimme yhteystietoja. Kävimme katsomassa Berliinin muuria, televisiotornia sekä Brandenburgin porttia. Portilla näimme hauskan laulajan, joka pisti kuulokkeet korville ja lauloi surkealla äänellä nuotin vierestä, jolle lahjoitimme parikymmentä senttiä hienosta esityksestä. Lauluesitykselle nauramme edelleen vedet silmissä, kun muistelemme sitä ystäväni kanssa.

Ystäväni täytti sinä yönä 19 vuotta, jonka kunniaksi menimme ottamaan yhdet. Seuravana aamuna matkasimmekin jo kohti Varsovaa, Puolaa. Matka oli kuitenkin kauhein tähän mennessä. Juna oli aivan tupaten täynnä ja jouduimme seisomaan vessan vieressä siten, että vierestämme ravasi ihmisiä viiden minuutin välein, koska muita paikkoja ei ollut. Onneksi jo puolentoista tunnin jälkeen saimme istumapaikat ja saimme loppumatkan matkustaa rauhassa.

Tässä vaiheessa reissua olimme jo aika väsyneitä, joten halusimme vain nukkumaan. Koko reissun aikana oli tullut käveltyä keskimäärin 18 kilometriä päivää kohti ja niinpä saavuttuamme Puolaan katsoimme hetken kadulla tuliesitystä ja menimme suoraan nukkumaan hostelliin. Seuraavana aamuna tilasimme taksin – joka oli aika halpaa – ja lähdimme lentokentälle. Sieltä lähti lento Helsinkiin, joka myöhästyi hieman aikataulusta moottorivian takia, mutta pääsimme turvallisesti lentämään.

Ja siihen se sitten päättyikin. Koko reissu tuntui osittain pitkältä, mutta osittain taas siltä, että se oli silmänräpäyksessä ohi. Reissu oli tosiaan silmiä avaava ja tarjosi kokemuksia ja keskusteluja, joita en olisi voinut ennen reissua kuvitella. Parasta reilauksessa oli kuitenkin vapauden tunne: muuttaa suunnitelmia, kohdata uusia ihmisiä ja selviytyä maailmalla omin neuvoin. Meille junasta myöhästyminen, sakkojen saanti ja muutenkin tohelointi tuli tutuksi matkan aikana, mutta kaikesta selvittiin ja ehkä myös jotain opittiin.

Huotari selittää, että interrailanneet nuoret ovat kertoneet, miten paljon he ovat oppineet matkansa aikana muiden maiden tavoista, kulttuureista ja ihmisistä. Lisäksi moni nuori on kertonut saaneensa rohkeutta tarttua erilaisiin tilaisuuksiin ja ovat selvinneet kaikenlaisista haasteista. ”Nämä ovat hyviä oppeja elämää varten”, Huotari tuumii.

Aina erot uuteen maahan ei ollut myönteisiä ja jännällä tavalla matkustaminen lisäsikin rakkauttani Suomea kohti ja arvostamaan Suomesta juuri niitä piirteitä, mitkä tekevät Suomesta Suomen. DiscoverEU:n tarjoamia ilmaisia lippuja voi tänä keväänä hakea 1.7.2005–30.6.2006 syntyneet EU:n kansalaisuuden omaavat ja hakuaikaa on 30.4.2024 asti. Matkakorttia voi hakea yksin tai maksimissaan 4 hengen porukalla, kunhan kaikki täyttävät edellä mainitut ehdot.

Suosittelen vahvasti nuoria matkustamaan ja näkemään, miten muilla nuorilla menee ympäri maailmaa. Matkustaminen ei ole kallista, ellei siitä tee kallista, ja opiskelijoille jaetaan eteenkin Euroopassa avokätisesti alennuksia. Matkustaminen on silmiä avartavaa ja auttaa ymmärtämään sekä hyväksymään erilaisuutta. Toisaalta ulkomailta voi löytää ihmisiä, jotka tulevat olemaan hyvin tärkeitä ja osa omaa elämää jopa koko loppuiän.