Kielitaidon kehittäminen

 

Suomen opin vuodessa, mutta ruotsi jäi kaukaiseksi haaveeksi – mitä tein väärin?  

Muutettuani Nepalista Suomeen, pääsin aloittamaan heti ensimmäisen luokan ja opiskelemaan suomea. Opiskelin suomen kieltä muiden maahanmuuttajien kanssa valmistavalla luokalla ja vuoden päästä minut sijoitettiin tavalliseen luokkaan muiden suomalaisten kanssa.  

Muutaman vuoden jälkeen olin jo itsevarma omasta suomen kielen tasostani. Kuudennella luokalla sain eteeni kuitenkin uuden haasteen, sillä aloitimme opiskelemaan koulussa ruotsin kieltä, joka oli toinen täysin vieras kieli minulle.  

Ruotsin opiskelu oli monipuolista, eikä opetus eronnut suurimmalta osin silloiseen suomen kielen opetukseen. Teimme oppikirjan tehtäviä, opiskelimme uusia sanoja ja kuuntelimme erilaisia videopätkiä ruotsiksi. Vuosien opiskelun jälkeen huomasin kuitenkin suuren eron oppimisessani ja saadussa oppimistuloksessa kielten välillä. 

Uuden kielen opiskeleminen on aina vaikeaa ja oppimisen eteen on tehtävä töitä. Omasta sekä monien kavereiden kokemuksesta tiedän kuitenkin, että opiskelutuntien määrä ei ole suoraan verrannollinen haluttujen tulosten kanssa. Monien vuosien ja lukemattomien oppituntien jälkeen, minun ruotsin kielen osaaminen jää muutamien sanojen ja fraasien osaamiseen sekä hajanaisiin muistikuviin eri kielioppisäännöistä. Toisaalta suomen kieleni kehittyi jo vuodessa sellaiseksi, että pärjäsin samalla luokalla kantasuomalaisten kanssa. 

Mistä ero johtuu? Olen huomannut ympärilläni, että ruotsin kielen opiskelu on suurimmalle osalle vain pakollinen paha, mitä halutaan välttää viimeiseen asti. Moni on kuullut ruotsin opiskelemisesta kavereilta, sisaruksilta tai muilta läheisiltä ja saanut ennakkoluuloja asiasta ennen kuin on edes päässyt opiskelemaan sitä. Niinpä jo ensimmäisiltä ruotsin tunneilta alkaen muistan, kuinka kielen opiskeluun oli latautunut negatiivista energiaa, mikä lopulta vei opiskeluintoa myös niiltä, ketä kielen opiskelu kiinnosti.  

Olenkin ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys ympäristöllä ja kanssaopiskelijoiden asenteilla on oppimiseen. Tämän takia uskonkin, että oma asenteeni sekä muiden kanssaopiskelijoiden asenteet ovat vaikuttaneet merkittävästi oppimistuloksiini. Kehotankin muita uuden kielen opiskelijoita pitämään oma asenne kunnossa ja ympäröimään itsensä ihmisillä, jotka asennoituvat oppimiseen positiivisella tavalla.  

Olen tarkastellut ruotsin kieltä uusin silmin ja ymmärtänyt, kuinka suuri etu siitä on, jos osaa ruotsin kieltä esimerkiksi työelämässä. Lisäksi olen tajunnut, että on parempi jättää taakse ne ihmiset, jotka toimivat piikkilankana tavoitteidesi tiellä. Niinpä kaikki opetus mitä tarjotaan, kannattaa ottaa avoimin mielin vastaan ja käyttää kaikki hyöty niistä.  

Toinen asia, joka vaikutti oppimiseeni, oli se, että käytin ruotsia ainoastaan ruotsin tuntien aikana. Tuntien ulkopuolella en käyttänyt kieltä ollenkaan, en nähnyt ruotsinkielisiä tekstejä ja en kuullut ruotsia. Suomea opiskellessa tilanne oli tietysti toinen. Kieltä tuli käytettyä koko koulupäivän ajan, missä opettajani piti huolen, että en esimerkiksi käyttänyt englantia kommunikoimiseen muiden kanssa. Alussa tämä oli tietenkin vaikeaa ja turhauttavaa, mutta ajan kanssa se helpotti. Kotona taas kirjoitin päiväkirjaa suomeksi, jotta oppisin käyttämään uutta sanastoa jokapäiväisissä tilanteissa. 

Niinpä itselleen täytyy luoda tilanteita, jossa on tilaisuus harjoitella ja käyttää opeteltavaa kieltä. Eräs opettajani kertoi minulle näin: ” Jos kuulet sanat, muistiin jää 20 %. Jos näet sanat, muistiin jää 30 %. Jos sekä kuulet että näet sanat, muistiin jää 50 %. Jos sanot sanat ääneen, muistiin jää 70 %. Jos kirjoitat sanat ja käytät niitä itse, muistiin jää 90 %”. 

Kieltä kannattaa siis käyttää. Se voi olla aktiivista kielenkäyttöä, kuten edellä mainittua päiväkirjojen kirjoittamista tai vaikka peilin edessä puhumista. Se voi olla kuitenkin myös passiivista kielenkäyttöä, kuten television katsomista opeteltavalla kielellä. Etenkin lastenohjelmat ovat hyviä passiiviseen kielenkäyttöön, ja usein sanonkin, että Pikkukakkonen oli salaisuuteni suomen kielen oppimiseen. Täytyy muistaa, että kielitaito ei synny pelkästään oppitunneilla, vaan se rakentuu jokapäiväisessä käytössä. 

 

- Aayush Khadka