Unelma siitä, että jokainen tuntisi itsensä arvokkaaksi
Jos poikkeaa jollain tavalla valtaväestöstä – olipa kyseessä ihonväri, uskonto tai vaikka seksuaalinen suuntautuminen – muiden ihmisten ikävät sanat ja teot saattavat luoda mielikuvan, että on vähemmän arvokas kuin muut. ”Minä unelmoin siitä, että jokainen lapsi, aikuinen ja nuori tuntee olevansa arvokas – ei huolimatta erilaisuudestaan, vaan juuri sen ansiosta”. Näin sanoi vuoden esikuvaksi valittu Mustafe Muuse hänen tunteikkaassa puheessaan Urheilugaalassa.
Puhetta ylistettiin sosiaalisessa mediassa ja puheen teema tasa-arvosta, toivosta ja unelmista koettiin yksinkertaisena, mutta hyvin merkityksellisenä. Kenties puhe toi pintaan kuulijoiden syvälle hautautuneita unelmia, joihin saatiin kaivattua inspiraatiota niiden toteuttamiseen. Mielestäni tosiasia on, että erilaisuuden ansiosta pystymme luomaan oman identiteetin ja juuri tämä yksilöllisyys tuo ihmiselämään arvoa.
Elämään merkityksen taas antaa unelmointi. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi olla siinä tilanteessa, jossa unelmoi siitä, että häntä arvostettaisiin ja hyväksyttäisiin sellaisena kuin on. Näiden itsestään selvien asioiden pitäisi toteutua ilman unelmoimistakin. Myöskään asiat kuten harrastaminen ei saa olla etuoikeus vaan kansalaisoikeus, riippumatta siitä onko syntynyt täällä vai tullut tänne jostain muualta, kuten Muuse puheessaan painottaa.
Muusen puheen saama somehuomio on monen asian summa. Pääosassa on kuitenkin hänen rauhallinen ja vakuuttava esiintyminen, sekä hänen taustansa ja tarinansa siitä, kuinka on päätynyt siihen pisteeseen. Muuse on somalitaustaisessa perheessä kasvanut turkulainen, joka on lapsena joutunut monien maahanmuuttajataustaisten lasten tavoin kokemaan häiriköintiä, kiusaamista ja rasismia. Muuse kasvoi isossa perheessä yksinhuoltajaäidin kanssa ja tunsi olevansa lähes ainoa erilainen lapsi alakoulussaan.
Kaikesta tästä hän ponnisti kuitenkin ylöspäin. Äiti oli kieltäytynyt ostamasta pelikonsolia ja koska kavereitakaan ei ollut, tylsyyden torjumiseksi Muuse luki kasakaupalla kirjoja ja myöhemmin aloitti myös yleisurheilun. Urheilussa menestymisen lisäksi Muuse on neljän laudaturin ylioppilas, mihin Muusen mukaan vaikutti juurikin kirjojen lukeminen nuorena.
Maahanmuuttajataustaisena nuorena samaistun suuresti Muusen tarinaan. Toivon, että elämässään suuntaa etsivät nuoret, olipa heidän taustansa millainen tahansa, näkisivät Muusen esikuvana. Muusen kaltaiset kertomukset osoittavat, että menestyminen on lopulta itsestä kiinni – vaikka ympäristö asettaisi esteitä tielle ja oma lähtöviiva olisi kauempana kuin muilla. Puheensa lopussa Muuse muistuttaa, kuinka meidän pitäisi keskittyä toisten tuomitsemisen sijaan siihen, kuka on ensimmäisenä auttamassa. ”Olimmepa sitten urheilijoita, katsojia tai kanssakulkijoita joka ikinen meistä voi olla se, joka ojentaa kätensä kaatuneelle”, Muuse kiteyttää.
Aayush Khadka
Kommentit
Lähetä kommentti