Pakko lähteä, Pakko pärjätä
Onneksi ei ole pakko lähteä! Äiti herätti Rion keskellä yötä: ”Rio, nouse. Nyt on kiire. Meidän pitää lähteä!” Tempaudun mukaan pienen pojan tarinaan ja minua alkaa sekä jännittää että surettaa hänen puolestaan. Olisi kamalaa jättää koti, tuttu ympäristö ja ystävät taakseen. Olisi kamalaa lähteä tietämättä edes, voisiko koskaan palata. Ja mitä ihmettä itse pakkaisin mukaan, jos päätökset pitäisi tehdä heti ja mukaan mahtuisi hyvin vähän? En voisi mitenkään raahata rakkaita valokuva-albumeja mukanani. Ne painaisivat aivan liikaa. Ja mitä vaatteita ottaisin? Pukisinko päälleni kaikki lempipuserot? Mitkä kengät ottaisin jalkaan? Draaman ja tarinan voima on ihmeellinen. Muutamalla lauseella voidaan piirtää mielenmaisema keskelle arkista luokkahuonetta ja tempautua aivan eri maailmaan. Minulla on hyvä mielikuvitus ja eläydyn helposti. Tiedän sen. En siis ylläty yhtään, että myöhemmin passitarkastuksessa onnistun lietsomaan itseni paniikkiin ja kirjeiden äärellä taas itkemään v...